TERVEISIÄ TYÖELÄMÄSTÄ!
Seuraavassa kulttuurituottajiksi valmistuneet ja kulttuurituotannon viimeisen vuoden opiskelijat kertovat työelämäterveisiä kulttuurialan kentältä. Kulttuurituottajia ja kulttuurituottajiksi opiskelevia pyydettiin kertomaan heille antoisista, opettavaisista ja mieleen painuneista työelämäkokemuksistaan. Näiden tarinoiden kautta pääset tutustumaan kulttuurituottajan monenkirjavaan työnkuvaan.
Susanna Latvala, kulttuurituottaja - valmistunut keväällä 2008
työskentelee Lappeenrannan kulttuuritoimistossa kulttuurituottajana
”Parhaiten työ- ja kulttuurituotannon harjoittelu-uralta on mieleen jäänyt ensimmäinen "OMA" tapahtuma eli Mikkelissä järjestetyt Kampusfestarit. Olin vuoden 2008 Kampusfestarin vastaavana tuottajana ja melko monet osa-alueet festivaaliin liittyen hoidin itsekseni, vaikka toki festivaalin asioista päätti ja päättää loppujen lopuksi työryhmä. Työsuhteeni kesti helmikuusta lokakuuhun 2008.
Kampusfestari on mikkeliläinen tapahtuma, joka tarjoaa kolmen päivän aikana tapahtumia, tempauksia ja kulttuurin pilkahduksia niin opiskelijoille, kaupunkilaisille kuin lapsiperheillekin. Suurin osa tapahtumista on pyritty pitämään maksuttomina. Varsinaisia työntekijöitä Kampusfestareilla ei minun aikanani ollut muita kuin minä. Työharjoittelijoita oli yksi ja lisäksi kolme projektityötään suorittavaa opiskelijaa. Toki monien ihmisten kanssa sai silti tehdä töitä; graafinen suunnittelu, sponsorit, järjestyksenvalvojat, yhteistyökumppanit jne vaativat aina jonkinlaisia neuvotteluja ja palavereita. Paikoitellen työ oli silti tällaiselle sosiaaliselle ja tiimityöskentelyyn tottuneelle melko yksinäistä puurtamista.
Työtehtäväni olivat melko laajat. Tiedotus ja markkinointi, budjetti, aikataulutus, nettisivujen päivitys, sopimusten laatiminen, tilavaraukset, tapahtuman ideointi, KAIKKI oli oikeastaan minun vastuullani. Toki sain suurenmoista apua harjoittelijaltani ja projektitöitä tekeviltä opiskelijoilta, mutta heidänkin työt kulkivat ns. minun käsieni kautta.
Parhaiten tuosta itse tapahtuma-ajasta (joka muuten oli tuottajalle melko hämärän peittoon jäänyttä aikaa) on piirtynyt mieleen Kirkkopuistossa järjestetty Katri Ylanderin konsertti ja havahtuminen yhtäkkiä siihen, että koko puisto olikin täynnä kuuntelijoita. Itkuhan siinä pienelle ihmiselle tuli kun tajusi, että on oikeesti saanut aikaan semmosen jutun joka kiinnostaa ihmisiä. Mutta myös eräs tekstiviesti jäi samaiselta päivältä takaraivoon kummittelemaan, joku Kirkkopuiston läheisyydessä asuvista valitti melusta. Samantien aloin miettiä että ensi kerralla kyllä hoidan hommat niin, ettei ole kellään mitään valittamista.. Täydellisyyteenhän on aina hyvä pyrkiä?
Stressinsietokykyä, työtehtävien organisointia, sosiaalisia taitoja ja tiedottamista sai kyllä tuona aikana tehdä ja pohtia ihan urakalla. Erityisen haasteelliseksi tapahtuman tiedottamisen ja markkinoinnin tekee laaja kohderyhmä. Työtehtävien organisoinnissa saa olla myös tarkkana, sillä suureen osaan Kampusfestarin tapahtumista liittyy olennaisesti opiskelijat, jotka ovat kesän lomilla ja kun he takaisin kouluihin palailevat onkin jo festari käsillä. Ajoissa täytyy siis olla liikkeellä. Stressinsietokyky ja sosiaaliset taidot löytyvät jokaisen tuottajan takataskusta ja niitä tarvitaan lähes poikkeuksetta jokaisessa projektissa.
Kun itse aikoinani hain Mikkelin ammattikorkeakouluun kulttuurituotantoa lukemaan, en tiennyt OLLENKAAN mitä se sellainen tuottaja oikein tekee. Asia on kyllä vuosien mittaan selkiintynyt enkä ole päivääkään valintaani katunut. Tuottajan työ on monipuolista, antoisaa, luovaa, ajankohtaista ja parhaimmillaan antaa mahtavia elämyksiä, mutta ei pidä unohtaa että tämä ammatti sisältää myös riskejä, vaatii välillä pitkiä työpäiviä, raastaa hermoja ja on usein myös projektiluontoista työskentelyä, jolloin vaaditaan nopeaa asioiden sisäistämistä eikä asioihin ei saa kovin syväluotaavaa sisäänajoa. Silti väitän, että jos nuo seikat ynnättäisiin yhteen, tulos olisi reilusti positiivisen puolella. Itse teen tätä työtä intohimosta kulttuuriin, mielenkiinnosta uusiin asioihin ja nautinnosta aina uusiin sosiaalisiin suhteisiin.
Jokaisella on omat motiivinsa, onko sinunkin motiiveissasi kulttuurin mentävä aukko?”
Matti Lipponen, kulttuurituottajaopiskelija
”Kulttuurituotannon koulutusohjelman molemmat harjoittelut (Julkisen- ja Luovan toimialan harjoittelut) olen suorittanut Music Bros Ay:ssä Imatralla. Music Bros Ay on musiikinalan monitoimiyritys ja sitä vetävät Osmo´s Cosmos Band:in perustajajäsenet Pete seli ja Ville Soininen, jotka ovat myös pääomistajia uudessa Osmo´s Cosmos Bar Oy:ssä.
Ensimmäisen, Julkisen toimialan –harjoittelun, suoritin Music Bros:illa loppuvuodesta 2007. Harjoittelu oli kestoltaan kuusi viikkoa. Ensimmäisen harjoittelu kohtaa sattui juuri sopivasti Music Bros:in 20-vuotisjuhla, joten pääsin tutustumaan tapahtumatuotantoon heti. Lisäksi tutustuin mainostuotantoon, muun muassa SaiPalle kävimme äänittämässä äänimainosta Lappeenrannan jäähallissa. Lisäksi opin kuvankäsittelyn (Photoshop alkeet), joita pidän erittäin tärkeänä. Tein myös jääkiekon SM-liigajoukkueille tarkoitettuja videomainosten DVD-pintoja (sommittelu ja levyjen monistus). Tärkeimpänä saavutuksena ensimmäisessä harjoittelussa verkostojeni laajentamista. Kaksi-kymmentä vuotta viihteen kentällä temmeltäneet Music Bros:in nokkamiehet ovat nähneet tuona aikana kaikenlaista ja osasivat opastaa vihreää kulttuurituotannon opiskelijaa.”
Luovan toimialan harjoittelun, vuonna 2008, suoritin myös Music Bros:illa. Ensimmäisen harjoittelun mennessä hyvin, otettiin minut mielellään uudestaan. Ensimmäiseen harjoitteluun sattui sopivasti 20-vuotisjuhlakonsertti, mutta toisen harjoittelun aikana olivat vielä suuremmat kuviot: päätös Osmo´s Cosmos Bar:in perustamisesta oli tehty. Pääsin siis seuraamaan miten muusikot laittavat baarin/yökerhon/kahvilan pystyyn. Tekemistä siis riitti baarin tämän vuoden ohjelmakartan tekemisestä levynkansien suunnitteluun ja videokuvauksiin. Lisäksi olin suunnittelemassa Osmon Seiväsmatkojen eli Imatralle tehtävien elämysmatkojen konseptia, sisältöä, ylipäätään toteutusta. Tämä projekti on jatkunut harjoittelun jälkeenkin ja saattaa jopa työllistää minua tulevaisuudessa.”
Kesällä 2009 toimin Osmo´s Cosmos Bar:issa hieman yli viikon, Imatran Big Band -festivaalien ajan, bändivastaavan apulaisena ja bändivastaavanakin. Työtehtäviin kuului muun muassa bändien sisään- ja ulosroudaus, bändien yleinen opastus, backstageraiderin hoitaminen, backstagen hoito, lehtimainoksen muok-kaus ja yleiset juoksevat asiat jne…Viikon aikana baarissa esiintyi muun muassa Maria Lund, Francine, Pete Parkkonen, Pave Maijanen, Pelle Miljoona, Frederik.”
Malla Alatalo, kulttuurituottajaopiskelija
”Vuosina 2008 ja 2009 työpaikkanani on ollut Anttolanhovi Mikkelin Anttolassa. Anttolanhovi on Hengitysliitto Helin omistama laitos, jonka toimialoja ovat kuntoutus-, hotelli- ja ravintolapalvelut.
Työskentelin Anttolanhovin HoviArt -taidenäyttelyn parissa touko – kesäkuussa 2008. Syksyllä 2008 ja talvella 2009 työskentelin satunnaisia tunteja ja maaliskuussa 2009 aloitin täysipäiväisenä näyttelykoordinaattorina. Työsuhteeni kesti elokuun 2009 puoleen väliin.
Anttolanhovi järjesti kesällä 2009 jo seitsemännen HoviArt –nykytaiteen näyttelyn. Näyttely oli nimeltään Crossover ja kesän taiteilijoita olivat Angela de la Cruz (Iso-Britannia), A K Dolven (Norja/ Iso-Britannia), Terike Haapoja, Pekka Jylhä, Antti Laitinen, Miina Äkkijyrkkä sekä näyttelyn taiteellinen johtaja Kari Cavén.
Näyttelykoordinaattorina tehtäväni oli vastata HoviArt taidenäyttelyn ennakkovalmisteluista sekä rakentamisesta. Käytännössä päivittäisiin tehtäviini kuuluivat mm. taiteilijakontaktit, tiedottaminen ja mediakontaktit, mainostoimistoasiointi, työryhmäpalaverit, ostopalveluiden kilpailuttaminen, taidekuljetusten organisointi sekä muu suunnittelutyö (esimerkiksi projektin aikataulutus, avajais-juhlan järjestely, kutsuvieraslistojen kokoaminen ja kutsujen lähettäminen, näyttelyluettelon koko-aminen, lehdistömateriaalin valmistelu ym.) HoviArt-näyttelystä julkaistaan vuosittain myös pieni kirja, jonka toimittamisesta tänä vuonna vastasin.
Pestini alkoi loka – marraskuussa 2008 taiteilijatapaamisten järjestämisellä. Taiteilijat saapuivat tuolloin ensimmäisen kerran tutustumaan näyttelytiloihin sekä tapaamaan näyttelyn järjestäjiä sekä toisia mukana olevia taiteilijoita. Paikalle oli kutsuttu myös lehdistöä saamaan ennakkoinfoa tulevan kesän taiteilijakaartista. Täysipäiväisenä työskentelyni aloitin maaliskuun 2009 lopulla.
Näyttelyä valmistellessa sain jatkuvasti uusia haasteita selätettäväkseni. Esimerkiksi kirjan toimittamiseen liittyi käytäntöjä, joihin en ollut aiemmin törmännyt. Uutterasti utelemalla saa kuitenkin kaiken tarvittavan selville. Näyttelykirja toimitetaan äärimmäisen tiukalla aikataululla, ja pari viimeistä päivää ennen painopäivää sain työskennellä taittajan kanssa yötä myöten. Sinnikkäästi selätetyistä haasteista seuraa mielihyvän tunne, jonka ansiosta janoaa aina vain uusia haasteita.
Työni näyttelykoordinaattorina oli yhtäaikaa rankin ja ehdottomasti mieluisin työni tähänastista pesteistäni. Tapasin tavattoman mielenkiintoisia taitelijoita, asioin ulkomaalaisten taiteilijoiden, heidän avustajiensa sekä merkittävän lontoolaisgallerian henkilöstön kanssa, tein yhteistyötä painotalojen ja graafisen alan ammattilaisten kanssa. Lopputuloksena oli yksi Suomen kiinnostavimmista nykytaiteen näyttelyistä.”
Saana Laari, kulttuurituottajaopiskelija
”Terveisiä hektisestä työelämästä!
Olen Saana Laari ja ryhmäni on KT07. Valmistun ammattiini vuotta aikaisemmin kuin muut ryhmäläiseni, joten valmistujaisiani juhlitaan (toivottavasti!) joulukuussa 2009. Olen opiskelujeni aikana ollut kaksi kertaa, vuosina 2008 ja 2009, tuottamassa Lappeenrannan Linnoituksen Yötä. Vaikka molemmat vuoteni olivat mahtavia, haluan kertoa vuoden 2009 paketista, sillä se on ollut ehdottomasti onnistunein ja opettavin työkokemukseni.
Linnoituksen Yö on Lappeenrannassa järjestettävä kaksipäiväinen tapahtuma, ja sen perimmäi-nen tarkoitus on esitellä paikallisille ihmisille paikallista kulttuuria ja taidetta. Tapahtumassa käy vuosittain noin 30 000 – 40 000 kävijää, ja tällainen kävijämääräkin kertoo jo oman tarinansa tapahtuman monipuolisesta luonteesta. Tänä vuonna mukana oli muun muassa laulu- ja tanssi-esityksiä, teatteria, käsitöitä, työnäytöksiä, museokierroksia, monia paikallisia yhdistyksiä ja ruoka- ja kauppakojuja. Tapahtuman suurimmat vetonaulat olivat ilmainen rautalankafestari Twang Fest (jossa soitti 18 bändiä) sekä juhlateltan pääesiintyjät Agents ja Stratovarius.
Hyppäsin suoraan tuottamaan Linnoituksen Yötä viimeisen työharjoitteluni loputtua. Työjaksoni oli seitsemän opintopisteen rysäys, siis noin reilu kuukausi. Se olikin kuukausi täyttä työtä, sillä tuottajahan ei tee töitä arkisin klo 8 – 16, vaan elää rakentamassaan projektissa. Työnimikettä minulla ei varsinaisesti ollut, mutta kun eräässä lehdistötilaisuudessa minua puhuteltiin Linnoituksen Yön tuottajana, otin nimikkeen itsekin haltuuni. Tuottajahan minä olinkin, sillä meitä oli ainoastaan kaksi ns. varsinaista työmyyrää, tapahtumajärjestäjä Jyri Hänninen ja minä. Tämän takia sain korvaamatonta kokemusta ja oppia tapahtuman järjestämisestä. Töitä ei jaoteltu monen tekijän kesken, vaan pääsin itse hoitamaan asioita laidasta laitaan. Lupa-asiat, sopimukset, passit, opasteet, aikataulutus, kotisivujen päivitys, sponsoreiden hankkiminen, palaverit, somistaminen, markkinointi, talkooväen ja artistien värväys... Kaikki kuului myös minulle, ja jos en osannut jotain tehdä oli, aika opetella. On kuitenkin muistettava, että tuottajan on myös osattava delegoida töitä muille, sillä omat taidot, tiedot ja aika nöyrtyvät nopeasti suuren luokan tapahtuman edessä. Parastahan tuottajan työssä on juuri ne upeat ihmiset, joihin töiden ohessa tutustuu. Mielestäni se vaan on totta, että näihin piireihin ajautuvat kaikkein sosiaalisimmat, räväkkäimmät sekä avoimen ja suuren mielen omaavat ihmiset. Ilman näitä valtavia persoonia, joista monista saa ikuisia ystäviä, tuottaminen ei olisi näin antoisaa.
Tuottajan työ on hikeä, verta ja kyyneliä. Ne kuitenkin unohtuvat, kun näkee ihmisten nauttivan, nauravan ja kiittävän sinua. Niistä osaa nauttia, kun adrenaliini virtaa ympäri kehoa ja kylmät väreet virtaavat pitkin selkää. Niitä alkaa ikävöidä, kun projekti on ohi ja elämä rauhoittuu hetkeksi. Onneksi vain hetkeksi, sillä pakottava tarve tuottaa ajaa heti uuteen ideaan, haasteeseen ja projektiin.
Tämä ei ole työtä, vaan elämäntapa. Kannattaa kokeilla, tämä on mahtavaa!
